Uutiset

  • Suomen suurin pienoisrautatie tuli AINOAan22.11.2019

    Kauniita alppimaisemia, junia joka lähtöön, kymmeniä erilaisia vetureita, asemia ja maalaiskyliä, yli puoli kilometriä junarataa, itsestään liikkuva bussi, rock-konsertti ja jopa pieni tulipalo. Tätä kaikkea on nähtävillä, kun Suomen suurin pienoisrautatie ihastuttaa Tapiolassa kauppakeskus AINOAn toisessa kerroksessa.

     

    AINOAn kolmannen vaiheen avauduttua rakennettiin Alppirautatieharrastajat ry:n valtava kokonaisuus taas kansan nähtäville, ja näyttely on auki ainakin tammikuun loppuun. Löydät pienoisrautatien kauppakeskus AINOAn toisesta kerroksesta Synsamia vastapäätä.

     

    Aukioloajat:

    Näyttely on tauolla viikko 3 ajan. Sen jälkeen viikosta 4 alkaen la 29.2. asti on Suomen suurin pienoisrautatie auki torstaisi klo 16-19, lauantaisi 11-17 ja sunnuntaisin 12-16.  

    Näyttelyyn on vapaa pääsy.

     

     

     


     

    Pikamatka Sveitsin maisemiin

    Pienoisrautatiessä on piirteitä kaikista Alppimaista, mutta eniten vaikutteita on haettu Sveitsistä. Esimerkiksi rautatien suurin asema kopio on sveitsiläisestä Oltenin asemasta ja sen lähiseuduilla on muutakin oikeasta Oltenista tuttua, mm, Sälischloss-linna, joka todellisuudessakin sijaitsee lähellä paikkakuntaa. 

     

    Paljon muutakin tosielämästä lainattua on. Näyttelyssä on mukana silta, joka ylittää Tonavan Wienin ja Bratislavan välillä. Lisättyä todellisuutta miljööseen tuovat tosin alligaattorit ja norpat, joita tuskin Tonavan maisemissa oikeasti nähdään.

     

    Rata on rakennettu ns. H0-mittakaavaan eli 1:87-suhteessa todellisiin juniin. Kalustona nähdään junia kaikista Alppimaista, erityisesti Sveitsistä, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta ja Italiasta. Sekaan on kuitenkin päässyt junia muualtakin, esimerkiksi Hollannista, Sloveniasta ja Unkarista. Toki näyttelyssä nähdään myös tuttu punavalkoinen veturi, jonka kyljessä lukee VR.

     

    Lapsuuden harrastus palasi takaisin

    Yksi näyttelyn puuhamiehistä on Erkki Pulkki, jolla on Tapiolassa hallittavana myös oma ratakokonaisuus. Häntä on vienyt harrastuksen pariin kiinnostus juniin, joka syntyi jo lapsena.

     

    - Jo ennen kouluikää kävin isäni kanssa katsomassa junia Helsingissä Linnunlaulun sillalla tai Eläintarhan ratapenkereellä. Pian halusin oman junaradan, ja silloin 60-luvulla se oli joka toisen pojan harrastus.

     

    Useimmilla pojilla junien kanssa puuhailu väheni, kun tultiin teini-ikään. Niin kävi myös Erkki Pulkille, kun tilalle tuli muita harrastuksia ja tekemistä.

     

    - Tavarat olivat paketissa parikymmentä vuotta. Sitten, kun omat lapset lähestyivät kouluikää, sai faija hyvän syyn kaivaa vanhan paketin esiin ja katsoa, että mitäs meillä siellä olikaan, Pulkki myhäilee.

     

    - Ruvettiin rakentamaan junarataa kotiin ja lapset innostuivat siihen. Vaimo määritteli matalan ullakkohuoneen paikaksi, jonne junaradan voi laittaa. Rakennettiin rata uudestaan, ja lapset ja vaimokin innostuivat tekemään siihen maisemia. 

     

    Ensimmäisen kerran Pulkki oli mukana näyttelyssä vuonna 1999 poikansa kanssa. Silloin oli näytteillä vain alkeellinen pöytälevy, jonka päälle rakennetulla radalla junat kulkivat. - Siinä ajeltiin ja oltiin onnellisia, rautatieharrastaja kertoo.

     

    Vähitellen sitten ruvettiin rakentamaan moduleita, joita pystyi kuljettamaan näyttelyihin kokonaisuuksina ja liittää niitä toisiinsa. 

     

    Mikä pienoisrautatiessä kiehtoo?

    AINOAn alppirautateiden ääressä puuhailee pääasiassa vanhempia miehiä, hymyssä suin mutta vakavissaan. Mikä innostaa puuhaan, joka vie aikaa ja usein myös tilaa?

     

    - Se antaa jännän tyydytyksen. On kiva katsoa, miten junat liikkuvat. On hienoa, kun on saanut maiseman kasaan ja huomaa, että sehän näyttää oikeastaan aika hyvältä, Erkki Pulkki perustelee.

     

    - Merkittävä tekijä on myös se, kun näyttelyssä yleisö ihailee sitä, mitä on saatu aikaan. Sitä luulee olevansa melkein esiintyvä taitelija. Ihmiset ihailevat ja kehuvat, ja se tuntuu kivalta.

     

    Alppirautatieharrastajat oli ensin pieni 3-5 hengen kaveriporukka, joka rakensi ratamaisemia lähinnä puheenjohtajan autotalissa. Oleellista oli yhdessä rakentaminen ja se, että jotain omin sormin tehtyä saa näkyviin ja säilymään.

     

    Nyt yhdistyksessä on jäseniä reilut 20. Heistä tusinan verran on ollut mukana rakentamassa Tapiolan näyttelyä, ja rautatien omistajia on seitsemän. Junia on näyttelyyn tuotu yhteensä 10-12 jäseneltä.

     

    Turvavälit pidetään myös pienoisrautateillä

    Erkki Pulkilla on näyttelyssä oma kokonaisuus, jossa on pääosin omia junia, mutta kalustoa eli junia, autoja ja muuta myös kolmelta muulta jäseneltä. Hänen radoillaan voi ajaa kuusi junaa samaan aikaan, ja niiden radat on taitavasti rakennettu omiksi kokonaisuuksikseen. Ratojen välissä on paljon rakennuksia, joista yksi näyttää juuri olevan tulessa.

     

    - Vanhimmat osat omassa pöydässä ovat 90-luvun puolivälistä. Vuosittain kyllä menee jonkin verran rahaa, kun tulee ostettua lisää junakalustoa sekä muita tavaroita ja esineitä, joista innostuu.

     

    Yhteensä näyttelyssä on kymmeniä junia. Osa niistä on sivuraiteilla lepäämässä tai varastossa odottamassa vuoroaan. Kun on ajopäivä, vetureita vaihdetaan tunnin tai kahden välein, etteivät ne kuumene liikaa.

     

    - Jos isommalla pöydällä on ajajia tarpeeksi, pystymme ajamaan jopa yhdeksää junaa yhtä aikaa. Siinä on kolme pitkää ratalenkkiä. Turvaetäisyyksistä täytyy vain pitää huolta, sillä veturit kulkevat aina vähän eri vauhtia, Pulkki muistuttaa.

     

    Onko radalla tapahtunut kolareita?

     

    - No on! Mutta jos ne päästettäisiin julkisuuteen, iltapäivälehdet repisivät niistä isoja otsikoita. 

     

    Naisetkin ovat innostuneet: Vau! 

    Alppirautateiden näyttelyssä kannattaa kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ja kysellä henkilökunnalta vinkkejä. Yhden aseman lähellä on menossa rock-konsertti, mutkaisella tiellä kulkevat bussi ja poliisiauto itsekseen, joku odottaa junaa, joku haravoi ja eräs herra istuu puuceessä.

     

    Pulkki kertoo, että näyttelyvieraat ovat kehuneet kokonaisuutta paljon. - Esimerkiksi monet naiset ovat sanoneet, että tässähän on ihan vau-ilmiöstä kyse. 

     

    Junaratoja haluavat katsoa sekä aikuiset että lapset. Junat viilettävät metrin tai välillä 1,3 metrin korkeudessa, ja pienille lapsille niiden katselu voi olla hankalaa. Paikalle ei ole voitu tuoda penkkejä lapsille, joilla lapset voisivat seistä, joten vanhempien täytyy vain yrittää kannatella.

     

    Näyttelyn suuri kokonaisuus on niin laaja, että junien ohjaajillakin on täysi työ tapahtumien seuraamisessa. Onneksi vetureita voidaan nykyään ohjata langattomasti. Huoneessa on kaksi wlan-verkkoa, ison pöydän pääradalle on omansa ja lyhyemmälle sivuradalle on omansa. Kumpaankin voi junan kuljettaja kirjautua matkapuhelimella tai tabletilla ja ohjata yhtä tai useampaa veturia niillä. 

     

    - Omalla radallani vaihteet siirretään käsin, Erkki Pulkki kertoo ja kiirehtii nostamaan vaunua, joka on irronnut junan kyydistä.

     

    Lisätietoa Alppirautatieharrastajista >

     

    Teksti: Heikki Paatelma

    Kuvat: Kalle Rantanen

     

  • Tapiola lautasella21.11.2019

    Tiesitkö, että Tapiolasta löytyy jopa 32 ravintolaa? Runsas ravintolatarjonta ulottuu fine diningista laatupitsaan ja peruskebabiin, ja tietysti löytyy herkullista kasvisruokaa, maukasta kotiruokaa, suussa sulavaa sushia, ruokahimoa herättäviä hampurilaisia – melkein kaikkea, mitä vain voi haluta syödä. Kävin Tapiolan ensimmäisessä laaturavintolassa Kylässä maistelemassa alkupaloja ja hurahdin Kauppakeskus Ainoassa Bistro O matin klassikkosalaattiin. 

     

    Ravintola Kylä keskellä kylää

    Savumuikkumousse, karamellisoitua punasipulia ja pikkelöityjä suppilovahveroita. Annos näyttää ehkä hieman harmahtavalta, mutta jumankekka miten hyvää! Osat sointuvat todella hyvin yhteen ja on varsinainen ilo saada nauttia näin hyvää ruokaa. Kirpeät sienet, lempeä muikkumousse ja makeus sipulista – simppelisti sanottuna – törkeän hyvää. Tämä kaveri tietää mitä tekee!

     

     

    Kaverin nimi on Markku Mikkola ja hän pyörittää Ravintola Kylää keskellä Tapiolaa. Oman ravintolan perustaminen oli vanha haave. Markku kävi koulut Pohjois-Tapiolassa ja koki nuoruudessaan, että Tapiolasta puuttui kunnon ruokaravintola. Hän on aina tykännyt ruuanlaitosta ja sen huomaa Kylän tarjonnasta. Ravintola Kylä avattiin vuonna 2014 ja se on saavuttanut suurta suosiota paikallisten kesken – kuten sain itse huomata käyntini aikana. Ihana vanhempi rouva toisesta pöydästä tuli innostuneesti kyselemään, mitä touhuamme (veimme kameroinemme ja valoinemme kuitenkin jonkin verran tilaa) ja kun kerroin että kirjoitan blogia Tapiolasta, hän hihkui ilosta ja pyysi blogin osoitetta, jotta voi käydä lukemassa sitä.

     

    Hyvät raaka-aineet tekevät työn helpoksi

    Markku Mikkolan ruokafilosofian perusajatus on yksinkertaisesti raaka-aine – hyvät raaka-aineet, joita pitää tunnistaa jo silmällä ja joiden parhaat puolet tuodaan esiin maussa. Hän sanoo, että jo kolmella, neljällä raaka-aineella voi tehdä todella loistavan ravintola-annoksen ilman, että siinä on ylimääräistä rönsyilyä. Huolella valmistettu annos on ilo niin silmälle kuin vatsalle. 

    Raaka-aineet vaihtelevat tietysti sesongin mukaisesti, ja kun mahdollista, Markku suosii kotimaista. Hänellä on mm. ankkaa pieneltä tuottajalta Wanhantuvan Ankkalasta, joka kasvattaa niitä eettisesti ja kestävästi – ankat saavat rauhassa tepastella kotipihassa Salossa. Iisalmesta hänelle tulee kasvatettua sorsaa, joka sopii hyvin syksyyn; sorsa haudutetaan pitkään ja lisätään vähän makeutta ja lämpöä. Syyslistalla on myös sesonkiin sopivaa riistaa kuten jänistä ja hirveä ja paljon juureksia. 

     

    Kun inspiraatio iskee

    Inspiraatio ruokaan tulee pohjoismaista ja suomalaisia perinteitä ja perinneruokia ravistellaan hennosti uusilla sävyillä ja tuodaan nykypäivään. Tietysti Markku innostuu myös ruokiin ulkomaanmatkoilla, ja välillä on tullut vastaan yksittäisiä annoksia, jotka ovat olleet niin hyviä, että niistä sitten muokataan omanlaisia ja tuodaan listalle. 

    Markku tykkää löytää uusia makupareja. Hän on omien sanojensa mukaan ”huono seuraamaan reseptejä” ja kokeilee mieluummin uutta ja kehittää uusia reseptejä matkan varrella. Toki klassikoita on helppo tehdä ja niitä tehdäänkin Kylässä, mutta silloin niissä on jotain särmää ja uutta mukana. ”Anna mä koitan!” on sanonta hänen keittiössään ja usein täysin hatusta vedetyt jutut toimivat parhaiten. Mutta jos lopputulos ei miellytä, sen kun kokeilee uudestaan vähän toisella tavalla.

     

    Alkupalojen mies

    Markku tykkää alkupaloista ja sen näkee myös hänen listaltaan. Niitä voi hyvin tilata useamman ja jakaa koko seurueen kesken – ja on hyvä tapa kokeilla jotain erikoisempaa, mitä ei muuten uskaltaisi maistaa. Lista vaihtuu noin seitsemän, kahdeksan kertaa vuodessa ja vaihtelee sesonkien mukaan. Joulunaikaan ravintola on poikkeuksellisesti auki lounasaikaan ja tarjoilee neljän ruokalajin ”joululounaan”, joka on jouluinen mutta ei kuitenkaan jouluruokaa. Joululounaalta ei siis toisin sanoin löydy kinkkua – mutta kyllä mm. omanlaista riisipuuroa ja joulunväristä jälkiruokaa.  

    Vinkki! Ravintola Kylä on täydellisellä paikalla, jos on menossa esim. Kulttuurikeskukseen konserttiin. Isoimpien konserttien aikaan kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin. Ravintola tarjoaa myös yhteistyökumppaninsa Espoon Kaupunginteatterin pääsylipulla 15 % alennusta omasta laskusta teatteripäivänä. 

     

    Elegantti Food Garden Ainoassa

    Kauppakeskus Ainoan ravintolamaailma Food Garden on dSign Vertti Kivi & Co:n suunnittelema ja tuo ainakin minulle mieleen Tukholman kauppakeskus Ringencentrumin ruokanäyttämön Teatern. Tyylikästä – vaaleaa puuta ja tummaa pintaa sopivassa määrin sekoitettuna, raffit elementit katossa on jätetty näkyviin, viherseiniä, valaistus, tilantuntu ja tunnelma… Melkein jopa yllättävän viihtyisä ollakseen kauppakeskuksessa. Food Gardenissa löytyy seitsemän ravintolaa, täältä saat mm. hampurilaisia, pitsaa, sushia, aasialaista, newyorkilaista ja à la cartea.

     

     

    Bistro O Mat 

    Bistro O Mat on kirkkonummelaisen pariskunnan Päivi ja Marko Palovaaran toinen ravintola. Marko Palovaara voitti 2002 Vuoden Kokki -kilpailun, joka toi hänelle tunnettuutta ja on auttanut asiakkaita löytämään hänen ravintoloihinsa. Ruokafilosofia Bistro O Matissa pohjautuu klassiseen ranskalaiseen keittiöön skandinaavisella tvistillä – pohjoismaiset raaka-aineet, raikkaus ja selkeys ovat avainsanoja. ”Hyvää ruokaa, kivassa ympäristössä, järkevään hintaan ja ilman pönötystä”, kiteyttää Päivi. 

     

     

     

    Inspiraatiota ja esikuvaa niin ruokaan kuin ravintolan sisustukseen Päivi ja Marko hakevat naapurimaan metropolista Tukholmasta ja mm. Mathias Dahlgrenilta; ruotsalaisilta on helppo poimia konkreettisia vinkkejä ja ideoita ja sitten toteuttaa ne omanlaisena. Ravintola on esteettisesti miellyttävä ja kodikas isoilla nahkatuoleilla, puupintaisilla pöydillä, hillityn värikkäillä tyynyillä, tummilla pinnoilla, miellyttävällä valolla ja hyvällä fiiliksellä. Henkilökunta on iloisen tuntuinen ja todella auttavainen ja huomaa, että he viihtyvät työssään, mikä on aina ilahduttavaa! Äskettäin he palkkasivat sommelierin, joka vastaa viineistä ja varmistaa että asiakkaat saavat juuri oikeanlaisen viinin ruoan pariksi. 

     

    Tuhottava taideteos 

    Ruoassa pariskuntaa innostaa se, että ruoka on tuhottava taideteos, joka hivelee aisteja – se miellyttää silmää, tuoksuu upealle ja maistuu vielä paremmalle. Ja jos ruoka-annos ei onnistukaan, sitä on helppo muuttaa lisäämällä tai poistamalla jotain, joka tekee siitä onnistuneen. Ruoka on kuin elävä tuote ja se tuo ihmisille mielihyvää. Välillä asiakkaat tulevat nälkäkiukkuisina ravintolaan ja kunhan ovat saaneet ruokansa, he muuttuvat lauhkeiksi lampaiksi. ”Ruoassa on joku taika – se pelastaa tilanteen kuin tilanteen”, Päivi sanoo. 

     

    Itse tein

    Bistro O Matissa keitetään itse kaikki kastike- ja liemipohjat – ekologisesti kaikista jäämäpaloista, esimerkiksi vihanneksista, lihasta ja luista. Päivi toteaa, että tämä usein erottaa ravintolan kotikeittiöstä, koska kotona harvemmin on aikaa taikka mahdollisuutta kokata ihan näin pitkän kaavan mukaan. Tuntuu kuin kastikkeenteko olisi vähän hävinnyt arjesta; muistan itse, että isoäitini aina teki kastikkeen ruualle, mutta itse teen hyvin harvoin, enimmäkseen koska en rehellisesti sanottuna osaa. Bistro O Matissa leivotaan myös leivät itse; ne alustetaan illalla ja kokki tekee taikinan juureen ja taikina kohotetaan hiljakseen yön yli kylmiössä ja seuraavana päivänä paistetaan. Saaristolaisleipää leivotaan joka toinen päivä, koska se paranee, kun saa hieman vetäytyä. 

     

     

    Pohjoismaista ranskalaisella vivahteella

    Raaka-aineet pyritään pitämään pohjoismaisina ja lihasta reilut 90 % on kotimaista. Kateenkorva toki joudutaan tuomaan Ranskasta, mutta kalat tulevat Suomesta ja muista pohjoismaista ja äyriäiset Ruotsista ja Tanskasta. Kasvikset ovat aina kun mahdollista suomalaisia. Sesonkiajattelu menussa joutui hieman koetukselle, kun tämä sienivuosi on ollut hieman outo. Kuiva alkukesä ja sateinen syksy tekivät sen, että herkkutatteja oli runsaasti ja suppilovahverot tulivat tosi myöhään, mutta sitä runsaampana. Kohta siirrytään joulumenuun, josta löytyy poroa ja blinejä. Vuodenvaihteen jälkeen blinikausi jatkuu maukkaan maa-artisokkakeiton kaverina. Keväämmällä pääsiäisen aikaan tarjoillaan karitsaa, joka tulee Raaseporista tai Ahvenanmaalta. Pääsiäisen jälkeen alkaa ehkä se paras ja raikkain kausi tuoreella parsalla, mansikoilla ja uusilla perunoilla. Syksy tuo taas kirpeät omenat, kurpitsat ja metsäsienet takaisin listalle. Klassikot, jotka eivät listalta poistu, ovat mm. jättikatkarapu-vuohenjuustosalaatti ja tuhdit hampurilaiset – niitä toivotaan ja tullaan pidemmänkin matkan takaa syömään. 

     

     

    Minä sain kokeilla jättikatkarapu-vuohenjuustosalaattia ja ihmiselle, joka ei normaalisti lainkaan innostu juustoille, tämä oli positiivinen yllätys. Syön siis toisen kerran elämässäni vapaaehtoisesti vuohenjuustoa ja voin sanoa käsi sydämellä, että kaikki vuohenjuustorakastajat AIVAN varmasti tulevat ihastumaan tähän, koska jopa minä tykkäsin. Parasta annoksessa oli aivan mahtava aioli, jossa oli juuri täydellisen sopivasti valkosipulin vienoa makua. 

    Vinkki! Ota lapset mukaan, he innostuvat varmasti. Ravintolasta on hyvä näköala rakennusmaalle – tässä voi seurata paraatipaikalla, miten viereinen talo kasvaa. Nauti siis näköalasta, niin kauan kun sitä on tarjolla – koska onhan se upeaa olla aivan keskellä uuden luomista ja nähdä miten kaikki kasvaa.

     

    Teksti: Nina Karmano
    Kuvat: Tuukka Ervasti

  • Kaikki auttamaan joulupukkia!15.11.2019

     

    “Huomio huomio kaikki tontut! Korvatunturin kompassi rikki on ja Pukilla tehtävä mahdoton. Ei lahjojen jaosta tule mitään kun Petteri säntäilee länteen ja itään.”

     

    Tällaisen hälytysviestin sai tonttukännykkäänsä unenpöpperöinen Tapio-tonttu. Nyt hän ja Aino-tonttu tarvitsevat kaikkien apua ja lupaavat palkaksi jokaiselle joulupukin Tonttudiplomin.

     

    Yksi Tapiolan keskuksen Joulunavauksen huipentumista on jälleen joulupolku. Sen mukana kierrellään eri puolella keskusta ja osallistutaan iloisiin tapahtumiin eri pisteissä. Niissä voi mm. lähettää terveisiä Korvatunturille, herkutella joulupuurolla, koristella pipareita ja askarrella.

     

    Joulupolku käynnistyy klo 12–15 kauppakeskus AINOAn infopisteeltä, josta saa mukaansa kartan ja vinkkejä matkaan. Matkaa tehdään numerojärjestyksessä ja sen aikana käydää kauppakeskuksen lisäksi esimerkiksi keilahallilla, Marimekon myymälässä ja Tapiola Garden -hotellissa, jossa koristellaan pipareita.

     

    Klikkaa Joulupolkusivulle tästä.

     

     

    Joulupukki saapuu klo 11

     

    Joulunavaus on täynnä ohjelmaa, josta jokainen löytää omansa. Perinteiseen tapaan joulupukki laskeutuu taas tonttuineen tapahtumalavalle klo 11. Ohjelmaa esittävät mm. Mimmit, Mutaveijarit, Tapiolan kuoro, Tiernapojat ja pop-kanteleen taitaja Ida Elina. Lapset voivat käydä tapaamassa joulupukkia ja kaikenikäiset pääsevät ihmettelemään Suomen suurinta pienoisrautatietä. Päivä huipentuu ilotulitukseen klo 17. Sitä kannattaa katsoa AINOAn vierestä Leimuniitylle päin.

     

    Tervetuloa Tapiolan Joulunavaukseen!

     

    Katso Joulunavauksen ohjelma tästä.

  • Tapiolassa rakennetaan edelleen voimakkaasti31.10.2019

    Kymmenisen vuotta aikamoisena rakennustyömaana olleen Tapiolan ydin alkaa Tapiolan projektinjohtajan Antti Mäkisen mukaan olla kunnossa. Nostokurjet ja työmaa-aidat eivät silti ole katoamassa katukuvasta.

     

    Mäkinen kertoo 65-vuotiaan Länsiväylä-lehden juhlanumerossa (30.10.2019), että tavoitteiden mukaisesti vuonna 2025 oltaisiin jo aika pitkällä. Ajatus on, että Kulttuurikeskuksen peruskorjaus ja laajennus olisi silloin tehtynä, Mäkinen toteaa. Yksi vaihe on pian valmis, kun Kauppakeskus Ainoan päälle tulevat asunnot valmistuvat tulevana keväänä.

     

    Antti Mäkinen uskoo Tapiolan vetovoimaan tulevaisuudessakin: ”Täällä on sellaisia arvoja, jotka kantavat aika pitkälle. On kaupunkimainen kävelykeskusta, joka on vapautettu autoilta, kattavat kulttuuri- sekä muut palvelut, Leimuniitty ja Otsolahti”, hän luettelee Länsiväylässä.

     

    Lue Antti Mäkisen haastattelu Länsiväylän verkkoversiosta tai näköislehdestä.

     

  • Turistina Tapiolassa30.10.2019

    Puutarhakaupunki Tapiola on keskellä myllerrystä ja tänne on tulossa hurjasti uusia taloja, kauppoja, joita ei löydy muualta ja kaikenlaista muuta siistiä uutta. Ensi silmäyksellä Tapiola on hieman sekaisin, ja on vaikeaa löytää perille, mutta Tapiola on samalla hieno paikka, josta löytää lyhyellä välimatkalla aivan kaikkea – rokista ruokaan ja kulttuurista kukkiin. Pääsin viettämään päivää turistina Tapiolassa – ja kuten aito turisti aloitin kansainvälisimmistä kohteista: taidemuseo EMMA ja Tapiola Sinfonietta. 

     

    Nina, Tapiolan uusi oma bloggari 

    Entäs kuka minä olen? Minä olen Nina, Tapiolan uusi oma bloggari. En asu Tapiolassa, mutta myös sen takia on helpompi kokea kaikki uusilla silmillä. Aikaisemmat ovat ehkä reilun 20 vuoden takaa – silloin Heikintori oli vielä uudehko ja joku tanssiopisto järjesti hiphop-kursseja Kulttuurikeskuksen lähellä. En ikinä oppinut varsinaisesti hiphoppailemaan, mutta opin juoksemaan paikoillani. Saavutus sekin, eikö vain?
     
     

    EMMA – Espoo Museum of Modern Art

    EMMAan, Espoon modernin taiteen museoon, on noin viiden minuutin kävelymatka Tapiolan metroasemalta. Helpoiten Tapiolaan pääsee metrolla, joka pysähtyy suoraan Kauppakeskus Ainoan alle. EMMA sijaitsee WeeGeen (entinen Weilin & Göös kirjapainotalo) tiloissa seuranaan Espoon kaupunginmuseo Kamu, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen kellomuseo. 

    Saan oppaakseni EMMAn viestintäkoordinaattorin Asta Teräväisen ja hän kertoo, että museon tilat muuttuvat taideteosten mukana tai teos tilan mukaan. Kun taidetta tehdään tiettyä tilaa varten, eikä vain tuoda tilaan, siitä tulee jotain aivan omaa – kuten Alicja Kwaden Trans-for-men, jota tehtiin tilaustyönä suoraan museon tiloihin. EMMAn näyttelytilassa ei ole lainkaan kantavia seiniä ja siksi se on poikkeuksellisen muuntautuva monenlaisille näyttelyille. Paikkasidonnaisista teoksistaan kansainvälisesti tunnettu taiteilijaduo Elmgreen & Dragset toteuttavat näyttelyn EMMAan ensi syksynä – mitä tai millaisen – se on vielä salaisuus. 

    EMMAssa on aina kaksi kokoelmaa. Saastamoisen säätiön taidekokoelmaa esittelevässä Kosketus-näyttelyssä on esillä suomalaista ja kansainvälistä nykytaidetta, kun monien muiden museoiden aina esillä olevat kokoelmat keskittyvät muihin aikakausiin. Museossa on myös paljon vaihtuvia näyttelyitä, kuten kiistelty ja kohuttu Michael Jackson: On The Wall. EMMAsta löydät myös Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin designkokoelman katseluvarastona, joka sisältää mm. Brykin upeita keramiikkateoksia ja melkein kaiken mitä Wirkkala tuotti. Mikä on paljon. 

    Tatsuo Miyajima

    Saastamoisen säätiön ja EMMAn yhteistyön tuloksena syntyy joka vuosi uusi taideteos, ja tänä vuonna vuorossa on maailmankuulu japanilainen Tatsuo Miyajima (s. 1957). Miyajiman minimalistiset taideteokset koostuvat numeroista ja kertovat ajankulusta ja elämästä 

    Numerotaidetta 

    Tatsuo Miyajiman kantava filosofia kaikissa teoksissaan on näyttää numeroita yhden ja yhdeksän välillä, ja nollaa edustaa pimeys. Nollaa ei voi näyttää valolla, koska nolla edustaa kuolemaa ja sitä ei voi näyttää elämällä, joka on valoa. Nolla on läsnä, mutta on pimeytenä läsnä. Kaikilla numeroilla on oma rytminsä, joissa ne pysyvät. Numerot edustavat kiertävää, jatkuvaa, syklistä elämää ja viittaavat buddhalaisen filosofian uudelleen syntymiseen sekä luontoon: kaikki on yhteydessä kaikkeen. Jotkut syklit ovat niin pitkiä ja hitaita, että niitä kokee harvoin, toiset taas ovat nopeatempoisia ja melkein vilisevät silmissä. Teos on kokonainen vasta, kun joku kokee sen. Katsoja, ihminen, on osa itse taideteosta.
     

    Sky of Time

    Sky of Time on Saastamoisen säätiön tilausteos ja installaatio on varta vasten EMMAan suunniteltu. Isoa pimeää huonetta valaisevat vihreät vaihtuvat numerot. Suosittelen, että riisut kengät, kun menet katsomaan Sky of Time -installaatiota; muoviset, rapisevat pussit jaloissa on vaikeampi päästä rentoon ja pohdiskelevaan tunnelmaan, jonka itse koin installaation ajatukseksi. Heittäydy hetkeksi Fatboylle, katso ”taivaalle” ja ole läsnä – koe teos… Mitkä valot vilkkuvat nopeaan rytmiin, mitkä niin hitaasti, etteivät edes vaihdu sinä aikana, kun makaat siinä. Valot ovat vihreät, koska Miyajima sai inspiraation Lapin intensiivisen vihreistä revontulista. Itse mietin, että olisi ollut siistiä, jos numerot olisivat olleet sellaisessa rytmissä toisiinsa nähden, että koko katto olisi kuin revontuli, joka sytyttää taivaan hehkun. 
    Kun kysyn mitä tapahtuu, jos tulisi sähkökatkos, oppaani Asta naurahtaa ja toteaa että hyvä kysymys… (Löytyisiköhän varasähkögeneraattoreita?)

    Ennen kuin lähden EMMAsta, käyn Astan salamyhkäisen hymyn suosittelemana Hans Rosentrömin ääni-installaatiossa Kaiken osana. Astun huoneeseen, vedän oven kiinni, istahdan tuoliin ja laitan kuulokkeet korville. Teoksen kohtaaminen kestää vain neljä minuuttia, mutta aika tuntuu pidemmältä ja välillä sen melkein toivoo loppuvan nopeammin. Teos herättää minussa niin hämmennystä kuin pelkoa ja ihastusta. Haluaisin kokea sen uudestaan, mutta tämä on melko kertaluontoinen kokemus. Käy itse kokeilemassa, niin ymmärrät mitä tarkoitan! 

     

    Espoon kulttuurikeskus

    Arkkitehti Arto Sipinen suunnitteli Kulttuurikeskuksen, joka rakennettiin 1989. Kulttuurikeskuksessa majailee kirjasto, musiikkiopisto, Espoon Kaupunginteatteri ja Tapiola Sinfonietta. Rakennusta pitäisi kohta peruskorjata, ja toiveessa on, että tilojen yhteyteen, tavalla tai toisella, saisi myös teatterille omat tilat. Rakennus on näin ulkopuolisen silmin selkeästi korjauksen tarpeessa, vaikka on todella hieno. Ihastuin erityisesti pieneen tilaan aivan ylimmäisessä kerroksessa, mistä on näköala Tapiolan Keskusaltaan (hienon vesipuiston) yli, jonne talvisin tehdään Jääpuutarha-luistelurata. Suosituin talvinen tapahtuma on Ystäväluistelu, jolloin mm. Tapiola Sinfoniettan konsertti striimataan livenä isolle ulkokankaalle ja yleisö saa luistella sinfoniaorkesterin tahdissa. 

     

    Tapiola Sinfonietta

    Tapiola Sinfonietta perustettiin 1987 Espoon kaupunginorkesteriksi, jonka kaikki 43 muusikkoa ovat kokopäiväisiä ”virkamiehiä”. Koko viikko menee harjoitteluun, joko yksin tai yhdessä, ja perjantaisin on konsertti. Avoimia kenraaliharjoituksia on klo 10 aamulla noin kahdeksan kertaa vuodessa. Avoimet harjoitukset ovat hieno tilaisuus päästä katsomaan, miten orkesteri työskentelee. Kenraaliharjoitus ei ole läpiveto konsertista, mutta viimeinen viilaus. Avoimiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Katso verkkosivuilta, milloin näitä järjestetään. Tapiolan Sinfoniettan koko vuoden konserttikalenteri löytyy täältä. 

    Tapiola Sinfoniettan muusikot tekevät myös yleisötyötä, eli he esiintyvät säännöllisesti Espoon kouluissa, neuvoloissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, erityisryhmille ja kirjastoissa. Pari kertaa vuodessa orkesteri esiintyy ilmaiskonsertissa, esim. Espoo-päivänä. He esiintyvät myös useilla festivaaleilla mm. April Jazz, PianoEspoo, VocalEspoo ja tekevät vierailuja ja kiertueita kotimaassa ja ulkomailla. Orkesteri on hyvin aktiivinen ja on mukana monessa musiikillisessa projektissa. Noin puolet muusikoista on soittanut Tapiola Sinfoniettassa jo yli 30 vuotta, orkesterin perustamisesta lähtien. Tämän yhteen hiotun porukan upea soundi on ilo korvalle.

     

    Sain yksityisen backstage-kierroksen ja pääsin sekä Louhisalin että Tapiolasalin takatiloihin. En ole ikinä tajunnut miten paljon kamaa ja teknistä tavaraa kuten valoja, johtoja kilometreittäin ja erilaisia kaiuttimia tarvitaan konsertteihin ja teatteriesityksiin ja muihin tapahtumiin mitä Kulttuurikeskuksessa järjestetään.  Pienempi Louhisali on blackbox-näyttämö, jossa järjestetään konsertteja, teatteriesityksiä ja välillä jopa diskoja – K-50 Disco on kuulemma hyvinkin suosittu. Isompaan Tapiolasaliin mahtuu jopa 750 ihmistä ja täällä järjestetään myös populaarimusiikin konsertteja, kuten J. Karjalainen ja Samuli Edelmann. 

    Iltapäiväkonsertti kahvitarjoiluineen

    Iltapäiväkonsertti kestää vain noin tunnin, ja konsertin jälkeen on kahvi ja kakkutarjoilut, jotka kuuluvat hintaan. Iltapäiväkonsertteja järjestetään neljä vuodessa, ja ne ovat helppo tapa lähestyä klassista musiikkia, jos se on itselle vierasta. Täytyy myöntää, että itse harvemmin kuuntelen sinfoniaorkestereiden musiikkia, joten tämä tilaisuus oli hyvä tapa oppia jotain uutta. 

     

    Valitsemani Iltapäiväkonsertti on Ryan Bancroftin johtama ja tarjolla on japanilaisen Tōru Takemitsun How Slow the Wind sekä Jean Sibeliuksen Sinfonia nro 6.  
    Ryan Bancroft on nuori kapellimestari, joka voitti vuonna 2018 Malko Competition for Young Conductors -kilpailun Kööpenhaminassa. Arvostettu kilpailu järjestetään joka viides vuosi. Syyskuussa ilmoitettiin, että hänet on nimetty pääkapellimestariksi BBC National Orchestra of Walesille. Bancroftin ura on vasta nousussa ja hänestä tullaan vielä kuulemaan, sanoo Tapiola Sinfoniettan markkinoinnista vastaava Helena Ruhkala. 
     


    Konsertin jälkeen olen mykkä liikutuksesta, enkä löydä sanoja… Tapiola Sinfonietta ja Ryan Bancroft tekivät minuun syvän vaikutuksen. Se innostus, taito ja osaaminen, mitä muusikoista ja kapellimestarista huokuu, on upeaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Täydellinen yhteissointu, hienosti hiottuna yhteen. Kotimatkalla etsin Sibeliuksen kuudennen sinfonian Spotifysta, mutta sitä ei todellakaan voi millään tavalla vertailla livekokemukseen.

    Teksti: Nina Karmano
    Kuvat: Tuukka Ervasti


     

     

  • Tapiolan Joulu30.10.2019
  • AINOAn avajaisviikko ylitti odotukset29.10.2019

    Kauppakeskus AINOAn uuden laajennuksen avajaisia juhlittiin näyttävästi Tapiolassa 24.–27.10. AINOA houkutteli paikalle avajaisviikolla yhteensä 230 000 kävijää. Suosituin päivä oli torstai, jolloin uuteen keskukseen tutustui 56 000 vierailijaa. 


    Kävijämäärässä on huomioitu puhtaasti vain kauppakeskuksessa asioineet henkilöt eikä se sisällä joukkoliikenneterminaalin lukuja.

    ”Kävijämäärät ovat erittäin positiiviset. Ne osoittavat, että AINOAn avautumista on todella odotettu ja olemme onnistuneet luomaan vetovoimaisen, uniikin kauppakeskuksen. AINOA valittiin jo aiemmin tänä vuonna pääkaupunkiseudun viihtyisimmäksi kauppakeskukseksi, ja uskon, että uusi laajennus vahvistaa tätä ajatusta entisestään”, kertoo AINOAn kaupallinen johtaja Marja-Liisa Neuvonen.

    AINOA on rakentunut vaiheittain, ja nyt valmistuneessa 50 000 neliömetrin kauppakeskuksessa on yli 100 liikettä mukaan lukien 32 kahvilaa ja ravintolaa. Kauppakeskus houkutteli Suomeen myös uusia yrityksiä. Saksalainen KARE Design, tanskalainen Søstrene Grene ja islantilainen Ísey Skyr Bar avasivat nyt Suomessa ensimmäisen kerran liikkeensä, ja ihmiset jonottivat päästäkseen tutustumaan uutuuksiin. 

    ”Avaus AINOAssa on ollut todella positiivinen kokemus. Kauppakeskus on materiaalien ja designin osalta on sellainen, jolta tulevaisuuden kauppakeskuksen tulee näyttää. Viihtyisyys, tunnelma ja myymälävalinnat ovat tarkkaan harkittu kokonaisuus. Täältä tulisi eurooppalaisten kauppakeskusten tulla hakemaan oppia”, kommentoi toimitusjohtaja Mikkel Grene Søstrene Greneltä.

    Food Garden moninkertaisti Tapiolan ruokatarjonnan

    Tapiolassa on ollut pitkään pula ruokaravintolatarjonnasta. AINOAn uusi Food Garden otettiinkin erityisellä ilolla vastaan. Kolmanteen kerrokseen avautunut ravintolamaailma on erillään kauppakeskuksen hälystä: siellä on erilainen, rauhallinen sisustus ja oma äänimaailmansa. Ravintolamaailmaan on myös erillinen sisäänkäynti, sillä ravintolat voivat olla auki myöhempään kuin kauppakeskuksen muut liikkeet.

    ”Avajaisviikko oli todella positiivinen kokemus, asiakkaita riitti kaikille ravintoloille. Meidänkin ehkä kauppakeskuksessa poikkeava konsepti, rauhallinen palvelutyyli ja ympäristö houkuttelivat niin paljon väkeä, että esimerkiksi perjantaina olisi ollut enemmän tulijoita kuin pystyimme palvelemaan. Saimme runsaasti hyvää palautetta!” kuvailee Madison Gastro & Winen ravintoloitsija Katja Arpré.

    Kauppakeskuksen tulevaisuus Tapiolassa näyttää hyvin valoisalta.

    ”Tapiola on monipuolinen kulttuurin ja viihtymisen keskuspaikka, jonne on helppo tulla läheltä ja kaukaa. Halusimme rakentaa tälle perinteikkäälle kaupunginosalle arvoisensa laadukkaan ja ainutlaatuisen kauppakeskuksen. Saamamme palautteen mukaan olemme onnistuneet tavoitteessamme! AINOA on avoin, puutarhamainen kaupunkitila, joka nivoutuu hienosti yhteen sitä ympäröivän kaupunginosan kanssa”, kuvailee Neuvonen.

    Tutustu Kauppakeskus AINOAan.
  • AINOA on nyt kokonaan valmis25.10.2019

    Tapiolan keskuksessa sijaitsevan AINOAn kolmas vaihe valmistui 24. lokakuuta, ja vuonna 2013 avattu kauppakeskus on nyt kokonaan valmis. Laajennuksen myötä siellä on yhteensä yli sata liikettä, ravintolaa ja muuta palveluntarjoajaa. Tilaa kauppakeskuksessa on 50 000 neliötä.

    Yksi AINOAn odotetuimmista osista on 1 500 neliömetrin viihtyisä ravintolamaailma AINOA Food Garden, jossa on sekä illallisravintoloita että paikkoja maittaville arkilounaille tai tapaamisille kahviloissa. Uusia ravintoloita ovat mm. Bistro O mat, Biang!, Friends & BRGRS, Madison Gastro & Wine, Momotoko ja LN-Sushi Art sekä kävelykansitasolle ulkoterasseineen avautuvat Hangon Makaronitehdas, Classic Pizza Restaurant, olutravintola Gallows Bird Tapiola, Rax Pizzabuffet ja nepalilainen ravintola. Tutustu AINOAn ravintolatarjontaan.

     

     

    AINOA on syksystä 2019 lähtien myös kodinsisustajan suosikkikohde, kun KARE Design ja Søstrene Grene ovat avanneet ensimmäiset Suomen myymälänsä Tapiolassa. Laajennusosa toi AINOAan 70 täysin uutta liikettä, joiden joukossa ovat muun muassa Plantagen, Suomalainen Kirjakauppa, Polarn O. Pyret, Emotion ja Flying Tiger Copenhagen sekä teleoperaattorit DNA, Elisa ja Telia. Laajennuksen valmistuttua osa nykyisistä liikkeistä, esimerkiksi H&M, Sand ja Peura, ovat siirtyneet uusiin tiloihin.

     

     

     

    Kauppakeskus AINOAssa asioi vuonna 2018 yli kuusi miljoonaa asiakasta, ja kävijämääriin ennustetaan tulevina voimakasta kasvua. Vetovoimaa lisää AINOAn ympärillä kehittyvä Suomen suurin kävelykeskusta kauppoineen ja esimerkiksi kulttuuripalveluineen. Kauppakeskuksen yläpuolelle valmistuu myös asuinhuoneistoja. Tutustu kauppakeskus AINOAan.


    Kaikki tiet vievät Tapiolaan

    Tapiolan keskukseen pääsee nyt erittäin hyvin julkisilla liikkumisvälineillä. Kaikki Tapiolan kautta kulkevat tai sinne päättyvät bussilinjat käyttävät uutta bussiterminaalia, joka sijaitsee Merituulentiellä kauppakeskus AINOAn ja metroaseman yhteydessä. Terminaalista on hyvä pääsy kauppakeskus AINOAn M-tasolle ja sieltä myös muualle Tapiolaan.

     

     

     

    - Bussiterminaalin valmistuminen poisti monta liikennetulppaa, ja AINOAn avautumisen myötä liikkuminen helpottui entisestään, sillä se on koko keskusta-alueen logistiikan risteyskohtana. Uuden Merituulentorin kautta saadaan puolestaan sujuvat yhteydet myös pohjois-etelä-suuntaan, kehittämisprojektin johtaja Antti Mäkinen kertoo.

    Idästä ja lännestä Tapiolaan pääsee loistavasti metrolla, jonka molemmat linjat pysähtyvät Tapiolassa. Toinen linjoista kulkee reitillä Matinkylä–Vuosaari ja toinen reitillä Tapiola–Mellunmäki. Linjojen yhteisellä osuudella Tapiolan ja Itäkeskuksen välillä ruuhka-ajan vuoroväli on 2,5 minuuttia. Arjen päiväliikenteessä ja alkuillasta sekä lauantaina päiväaikaan metro kulkee vajaan neljän minuutin välein. Sunnuntaisin ja muina aikoina vuoroväli linjojen yhteisellä osuudella on viisi minuuttia.

    Leppävaaran suunnalta Tapiolaan pääsee bussilla 550, Munkkiniemestä bussilla 510 ja Mankkaan suunnalta tuo linja 115. Lue lisää Tapiolan alueen joukkoliikenteestä.

    Autoilijoita alueella palvelee Tapiola Park, jonka 2000 pysäköintipaikkaa takaavat ettei pysäköintitila Tapiolassa lopu. Katso ajo-ohjeet pysäköintihalliin.

     

    Purkutöissä vedetään henkeä

    Tapiolan rakennustyöt ovat jatkuneet eri puolilla keskustaa ripeään tahtiin. Näkyvimpiä kohteita ovat olleet AINOAn lisäksi Raitinkartanon liike- ja asuinrakennus sekä Merituulentien yläpuolelle nousevat asuinrakennukset. 

    Yksi rakennustyömaa on Tennispuiston vieressä, jonne on valmistumassa Asuntosäätiön lajissaan ensimmäinen täysin autopaikaton puukerrostalo. Sen viereiselle tontille nousee 12-kerroksinen puukerrostalo, johon tulee opiskelija-asuntoja ja joka on lajissaan Suomen korkeimpia. Asuntosäätiön talo valmistuu vuoden 2020 alussa ja opiskelija- asunnot vuoden 2021 alussa.

    Rakentaminen toki jatkuu myös Tapiolan ytimessä, mutta tulevina vuosina siirrytään keskuksen laitamille. Tapiolan rakentamista sävyttäneissä purkutöissä vedetään nyt henkeä vuoden verran. Seuraavassa vaiheessa Tapiolan katukuvasta katoaa pari isompaa kiinteistöä̈ sekä muun muassa keilahallin talo ja Kaupinkallion parkkitalo, jotka ovat osa kulttuuriaukion arkkitehtuurikilpailun pohjalta etenevää kokonaisuudistusta. 

    Tervetuloa myös pyörällä!

    AINOAn kolmososan laajennusosan avautuessa Tapiolassa avasi ovensa uusi ja tilava pyöräparkki. Merituulentorin alle rakennetussa parkkihallissa on tilaa peräti 400 polkupyörälle, joten ajokkinsa saa sinne varmasti suojaan myös sateisemmalla kelillä. Tilalle antavat lisäväriä graafikko Seela Petran leikkisät eläinhahmot. Tervetuloa tutustumaan!

    Lue lisää Tapiolan uudistushankkeen tiedotuslehdestä.

     

  • PianoEspoo - Tapiola-pianokilpailu30.10.2019

    Luovuus, rohkeus, taito

    PianoEspoo-festivaali kutsuu nuoret pianonsoiton harrastajat jälleen Tapiola-pianokilpailuun marraskuussa 2019. Kilpailussa on kolme sarjaa pääkaupunkiseudun musiikkioppilaitoksissa opiskeleville korkeintaan 15-vuotiaille pianisteilla. Uutuutena on neljäs sarja, joka on avoinna 11–15-vuotiaille pianisteille kaikkialta maailmasta. Kilpailu käydään 4.–9.11.2019 PianoEspoo-festivaalin yhteydessä Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa, sekä finaali 9.11. Sellosalissa. Tuomariston jäseninä toimivat maamme eturivin pianopedagogit ja PianoEspoon taiteilijat. 


    Aika:
    ma 4.11.2019 klo 9.30 - to 7.11.2019 klo 21.00

    Paikka:
    Espoon kulttuurikeskus, Louhisali
    Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo

    Järjestäjä:
    PianoEspoo