Turistina Tapiolassa

30.10.2019

 

Puutarhakaupunki Tapiola on keskellä myllerrystä ja tänne on tulossa hurjasti uusia taloja, kauppoja, joita ei löydy muualta ja kaikenlaista muuta siistiä uutta. Ensi silmäyksellä Tapiola on hieman sekaisin, ja on vaikeaa löytää perille, mutta Tapiola on samalla hieno paikka, josta löytää lyhyellä välimatkalla aivan kaikkea – rokista ruokaan ja kulttuurista kukkiin. Pääsin viettämään päivää turistina Tapiolassa – ja kuten aito turisti aloitin kansainvälisimmistä kohteista: taidemuseo EMMA ja Tapiola Sinfonietta. 

 

Nina, Tapiolan uusi oma bloggari 

Entäs kuka minä olen? Minä olen Nina, Tapiolan uusi oma bloggari. En asu Tapiolassa, mutta myös sen takia on helpompi kokea kaikki uusilla silmillä. Aikaisemmat ovat ehkä reilun 20 vuoden takaa – silloin Heikintori oli vielä uudehko ja joku tanssiopisto järjesti hiphop-kursseja Kulttuurikeskuksen lähellä. En ikinä oppinut varsinaisesti hiphoppailemaan, mutta opin juoksemaan paikoillani. Saavutus sekin, eikö vain?
 
 

EMMA – Espoo Museum of Modern Art

EMMAan, Espoon modernin taiteen museoon, on noin viiden minuutin kävelymatka Tapiolan metroasemalta. Helpoiten Tapiolaan pääsee metrolla, joka pysähtyy suoraan Kauppakeskus Ainoan alle. EMMA sijaitsee WeeGeen (entinen Weilin & Göös kirjapainotalo) tiloissa seuranaan Espoon kaupunginmuseo Kamu, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen kellomuseo. 

Saan oppaakseni EMMAn viestintäkoordinaattorin Asta Teräväisen ja hän kertoo, että museon tilat muuttuvat taideteosten mukana tai teos tilan mukaan. Kun taidetta tehdään tiettyä tilaa varten, eikä vain tuoda tilaan, siitä tulee jotain aivan omaa – kuten Alicja Kwaden Trans-for-men, jota tehtiin tilaustyönä suoraan museon tiloihin. EMMAn näyttelytilassa ei ole lainkaan kantavia seiniä ja siksi se on poikkeuksellisen muuntautuva monenlaisille näyttelyille. Paikkasidonnaisista teoksistaan kansainvälisesti tunnettu taiteilijaduo Elmgreen & Dragset toteuttavat näyttelyn EMMAan ensi syksynä – mitä tai millaisen – se on vielä salaisuus. 

EMMAssa on aina kaksi kokoelmaa. Saastamoisen säätiön taidekokoelmaa esittelevässä Kosketus-näyttelyssä on esillä suomalaista ja kansainvälistä nykytaidetta, kun monien muiden museoiden aina esillä olevat kokoelmat keskittyvät muihin aikakausiin. Museossa on myös paljon vaihtuvia näyttelyitä, kuten kiistelty ja kohuttu Michael Jackson: On The Wall. EMMAsta löydät myös Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin designkokoelman katseluvarastona, joka sisältää mm. Brykin upeita keramiikkateoksia ja melkein kaiken mitä Wirkkala tuotti. Mikä on paljon. 

Tatsuo Miyajima

Saastamoisen säätiön ja EMMAn yhteistyön tuloksena syntyy joka vuosi uusi taideteos, ja tänä vuonna vuorossa on maailmankuulu japanilainen Tatsuo Miyajima (s. 1957). Miyajiman minimalistiset taideteokset koostuvat numeroista ja kertovat ajankulusta ja elämästä 

Numerotaidetta 

Tatsuo Miyajiman kantava filosofia kaikissa teoksissaan on näyttää numeroita yhden ja yhdeksän välillä, ja nollaa edustaa pimeys. Nollaa ei voi näyttää valolla, koska nolla edustaa kuolemaa ja sitä ei voi näyttää elämällä, joka on valoa. Nolla on läsnä, mutta on pimeytenä läsnä. Kaikilla numeroilla on oma rytminsä, joissa ne pysyvät. Numerot edustavat kiertävää, jatkuvaa, syklistä elämää ja viittaavat buddhalaisen filosofian uudelleen syntymiseen sekä luontoon: kaikki on yhteydessä kaikkeen. Jotkut syklit ovat niin pitkiä ja hitaita, että niitä kokee harvoin, toiset taas ovat nopeatempoisia ja melkein vilisevät silmissä. Teos on kokonainen vasta, kun joku kokee sen. Katsoja, ihminen, on osa itse taideteosta.
 

Sky of Time

Sky of Time on Saastamoisen säätiön tilausteos ja installaatio on varta vasten EMMAan suunniteltu. Isoa pimeää huonetta valaisevat vihreät vaihtuvat numerot. Suosittelen, että riisut kengät, kun menet katsomaan Sky of Time -installaatiota; muoviset, rapisevat pussit jaloissa on vaikeampi päästä rentoon ja pohdiskelevaan tunnelmaan, jonka itse koin installaation ajatukseksi. Heittäydy hetkeksi Fatboylle, katso ”taivaalle” ja ole läsnä – koe teos… Mitkä valot vilkkuvat nopeaan rytmiin, mitkä niin hitaasti, etteivät edes vaihdu sinä aikana, kun makaat siinä. Valot ovat vihreät, koska Miyajima sai inspiraation Lapin intensiivisen vihreistä revontulista. Itse mietin, että olisi ollut siistiä, jos numerot olisivat olleet sellaisessa rytmissä toisiinsa nähden, että koko katto olisi kuin revontuli, joka sytyttää taivaan hehkun. 
Kun kysyn mitä tapahtuu, jos tulisi sähkökatkos, oppaani Asta naurahtaa ja toteaa että hyvä kysymys… (Löytyisiköhän varasähkögeneraattoreita?)

Ennen kuin lähden EMMAsta, käyn Astan salamyhkäisen hymyn suosittelemana Hans Rosentrömin ääni-installaatiossa Kaiken osana. Astun huoneeseen, vedän oven kiinni, istahdan tuoliin ja laitan kuulokkeet korville. Teoksen kohtaaminen kestää vain neljä minuuttia, mutta aika tuntuu pidemmältä ja välillä sen melkein toivoo loppuvan nopeammin. Teos herättää minussa niin hämmennystä kuin pelkoa ja ihastusta. Haluaisin kokea sen uudestaan, mutta tämä on melko kertaluontoinen kokemus. Käy itse kokeilemassa, niin ymmärrät mitä tarkoitan! 

 

Espoon kulttuurikeskus

Arkkitehti Arto Sipinen suunnitteli Kulttuurikeskuksen, joka rakennettiin 1989. Kulttuurikeskuksessa majailee kirjasto, musiikkiopisto, Espoon Kaupunginteatteri ja Tapiola Sinfonietta. Rakennusta pitäisi kohta peruskorjata, ja toiveessa on, että tilojen yhteyteen, tavalla tai toisella, saisi myös teatterille omat tilat. Rakennus on näin ulkopuolisen silmin selkeästi korjauksen tarpeessa, vaikka on todella hieno. Ihastuin erityisesti pieneen tilaan aivan ylimmäisessä kerroksessa, mistä on näköala Tapiolan Keskusaltaan (hienon vesipuiston) yli, jonne talvisin tehdään Jääpuutarha-luistelurata. Suosituin talvinen tapahtuma on Ystäväluistelu, jolloin mm. Tapiola Sinfoniettan konsertti striimataan livenä isolle ulkokankaalle ja yleisö saa luistella sinfoniaorkesterin tahdissa. 

 

Tapiola Sinfonietta

Tapiola Sinfonietta perustettiin 1987 Espoon kaupunginorkesteriksi, jonka kaikki 43 muusikkoa ovat kokopäiväisiä ”virkamiehiä”. Koko viikko menee harjoitteluun, joko yksin tai yhdessä, ja perjantaisin on konsertti. Avoimia kenraaliharjoituksia on klo 10 aamulla noin kahdeksan kertaa vuodessa. Avoimet harjoitukset ovat hieno tilaisuus päästä katsomaan, miten orkesteri työskentelee. Kenraaliharjoitus ei ole läpiveto konsertista, mutta viimeinen viilaus. Avoimiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Katso verkkosivuilta, milloin näitä järjestetään. Tapiolan Sinfoniettan koko vuoden konserttikalenteri löytyy täältä. 

Tapiola Sinfoniettan muusikot tekevät myös yleisötyötä, eli he esiintyvät säännöllisesti Espoon kouluissa, neuvoloissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, erityisryhmille ja kirjastoissa. Pari kertaa vuodessa orkesteri esiintyy ilmaiskonsertissa, esim. Espoo-päivänä. He esiintyvät myös useilla festivaaleilla mm. April Jazz, PianoEspoo, VocalEspoo ja tekevät vierailuja ja kiertueita kotimaassa ja ulkomailla. Orkesteri on hyvin aktiivinen ja on mukana monessa musiikillisessa projektissa. Noin puolet muusikoista on soittanut Tapiola Sinfoniettassa jo yli 30 vuotta, orkesterin perustamisesta lähtien. Tämän yhteen hiotun porukan upea soundi on ilo korvalle.

 

Sain yksityisen backstage-kierroksen ja pääsin sekä Louhisalin että Tapiolasalin takatiloihin. En ole ikinä tajunnut miten paljon kamaa ja teknistä tavaraa kuten valoja, johtoja kilometreittäin ja erilaisia kaiuttimia tarvitaan konsertteihin ja teatteriesityksiin ja muihin tapahtumiin mitä Kulttuurikeskuksessa järjestetään.  Pienempi Louhisali on blackbox-näyttämö, jossa järjestetään konsertteja, teatteriesityksiä ja välillä jopa diskoja – K-50 Disco on kuulemma hyvinkin suosittu. Isompaan Tapiolasaliin mahtuu jopa 750 ihmistä ja täällä järjestetään myös populaarimusiikin konsertteja, kuten J. Karjalainen ja Samuli Edelmann. 

Iltapäiväkonsertti kahvitarjoiluineen

Iltapäiväkonsertti kestää vain noin tunnin, ja konsertin jälkeen on kahvi ja kakkutarjoilut, jotka kuuluvat hintaan. Iltapäiväkonsertteja järjestetään neljä vuodessa, ja ne ovat helppo tapa lähestyä klassista musiikkia, jos se on itselle vierasta. Täytyy myöntää, että itse harvemmin kuuntelen sinfoniaorkestereiden musiikkia, joten tämä tilaisuus oli hyvä tapa oppia jotain uutta. 

 

Valitsemani Iltapäiväkonsertti on Ryan Bancroftin johtama ja tarjolla on japanilaisen Tōru Takemitsun How Slow the Wind sekä Jean Sibeliuksen Sinfonia nro 6.  
Ryan Bancroft on nuori kapellimestari, joka voitti vuonna 2018 Malko Competition for Young Conductors -kilpailun Kööpenhaminassa. Arvostettu kilpailu järjestetään joka viides vuosi. Syyskuussa ilmoitettiin, että hänet on nimetty pääkapellimestariksi BBC National Orchestra of Walesille. Bancroftin ura on vasta nousussa ja hänestä tullaan vielä kuulemaan, sanoo Tapiola Sinfoniettan markkinoinnista vastaava Helena Ruhkala. 
 


Konsertin jälkeen olen mykkä liikutuksesta, enkä löydä sanoja… Tapiola Sinfonietta ja Ryan Bancroft tekivät minuun syvän vaikutuksen. Se innostus, taito ja osaaminen, mitä muusikoista ja kapellimestarista huokuu, on upeaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Täydellinen yhteissointu, hienosti hiottuna yhteen. Kotimatkalla etsin Sibeliuksen kuudennen sinfonian Spotifysta, mutta sitä ei todellakaan voi millään tavalla vertailla livekokemukseen.

Teksti: Nina Karmano
Kuvat: Tuukka Ervasti